Hérisson de saucisse (Makkarasiili) /Claudia

Salut, mes chers lecteurs! Tervehdys rakkaat lukijani! Olettte varmaan jo panneet merkille, että ranskalainen kultturi on lähellä sydäntäni. Erityisen viehättynyt olen ranskalaisesta keittiöstä ja sen upeasta perinteestä yhdistää puhtaita raaka-aineita, yksinkertaisia makuja ja innovatiivista kulinaristista ajattelua. 

Keväällä tarjoutui fantastinen tilaisuus osallistua ranskalaisen keittiön salaisuuksiin vihkivälle En esprit de la cuisine à la française -kurssille ja sieltähän me kaikki francofiilit tietenkin löysimme itsemme, Kerstin, Amélie ja minä. Kurssia veti Lyonin parhaissa ravintolakouluissa oppinsa saanut mestari-chef Marcel, jonka ammattitaitoisten ja tatuoitujen käsivarsien opastuksessa ranskalaisen kulinarismin hienoimmatkin vivahteet avautuivat ....

Aika lensi kuin siivillä ja ennen kuin huomasimmekaan oli kurssin päätöksen ja lopputyön aika. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin luoda oman alsacelaisvaikuitteisen reseptini, jolle annoin veikeästi nimeksi Hérisson de saucisse. Siinä nuo mainitsemani yksinkertaiset mutta hienostuneet perusmaut yhdistyvät rajoja rikkovaan innovatiivisuuteen. Quel choix originel! huudahti Marcelkin. Siispä tuumasta toimeen!

Hérisson de saucisse (pour quatre persons)

1 pkt   kuorettomia nakkeja

1 kpl   lauantaimakkara

kokonaisia maustepippureita, pala porkkanaa ja persiljaa koristeluun

Laadukkaat raaka-aineet

Kuvasarja kertokoon työskentelyn vaiheet!

Muotoillaan kuono

Koverretaan reikä

Asetellaan nakit piikeiksi

Luodaan silmät pippureista, nöpönenä porkkanasta ja häntätupsukka persiljasta

Ja voilà! Tässä makuhermoja kutkuttava lopputulos! 

Taidokas luomukseni herätti ihastusta (ja uskallan sanoa, hiukan kateuttakin) kurssilaisten keskuudessa ja täytyy sanoa, että yllätin itsenikin. Nähtyään annokseni Marcel oli niin vaikuttunut, ettei aluksi saanut sanaa suusta. Lopulta hän totesi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä omaperäistä tulkintaa ranskalaisesta ruokakulttuurista. Työssäni on hänen mukaansa poikkeuksellista sielukkuutta, jopa ripaus suomalaisuudesta kumpuavaa animalistista mystiikkaa. Hérisson de saucisse yhdistää ennakkoluulottomasti kaksi täysin erilaista makkaratyyppiä raikkaaksi kokonaisuudeksi, joka on enemmän kuin osiensa summa, hän ylisti liikuttuneena. Ihanasti sanottu, merci Marcel!  

Muistakin tytöistä kuoriutui varsinaisia keittiöhengettäriä. Amélie teki suurinta herkkuaan crème bruléeta ja Kerstin loihti mehukkaita croque monsieur -leipiä.

Kurssin lopetus oli haikea, ehkä siitäkin syystä että Marcel totesi tämän olevan vihoviimeinen kurssi, jonka hän aikoo Suomessa pitää.

En malttanut antaa kurssilaisten syödä siiliä kokonaan, sillä halusin viedä sen kotiin makkara-asiantuntijani Maken maistettavaksi. Make ilmoittautui heti ranskalaisen keittiön faniksi ja lykkäsi koko komeuden uuniin. Pelästyin ensin, mitä kypsennys tekee annokselle, mutta hyvin kävi: raaka-aineiden aromit vain kietoutuivat toisiinsa entistä hienostuneemmin. Alsacelaista valkoviiniä vähän kyytipojaksi ja ai että oli hyvää!

Vive l'esprit de la cuisine à la française!