Uusi puutarhatonttu /Make

Kävi tässä kesän korvalla sellainen tapaturma, että kun nostelin varaston ylähyllyltä Claudian puutarhatonttuja pihalle vietäväksi, niin eikö vaan, perhana, yksi lipsahtanut käsistä ja helähtänyt tuhannen palasiksi siihen betonilattialle. No, siihen päättyi Giorgion (Claudia on antanut niille kaikille nimet) maallinen taivallus kuin kanalento ja meikäläinen sai rähmäkäpälän ja murhamiehen maineen saman tien.

No, sen verran jäi asia alitajuntaan, että kun sitten kesällä oltiin Lada-kerhon jäsenmatkalla Tallinnassa, tuli mieleen, että nyt hommaan Claudialle tuliaisiksi virolaisen puutarhatontun. Kierreltiin torit ja rautakaupat, mutta eihän sieltä mitään tonttuja löytynyt mistään. Kunnes sitten, kun paikallisilta aikamme kyseltiin, niin yksi kaveri kertoi, että hänellä on tonttuja myynnissä, vähän isokokoisempia ja jämerämpiä kylläkin. Ja sieltähän niitä löytyi pihan perältä useampikin Lenin- ja Stalin-niminen tonttu.

Hinta-laatu -suhde oli sen verran hyvin kohdallaan, että kaupat syntyivät välittömästi tästä kuvan yksilöstä. Rapiat neljä metriä korkeutta ja painoa vähän toista tonnia, kuulemma pietarilaisen kuvanveistäjä Solchenitzinin parhaita pronssivaluteoksia 50-luvun alkupuolelta. Ei mahtunut Hiacen perään, mutta Lennart, tämä myyjä, lupasi hoitaa rahdin velipoikansa kuorma-autolla kohtuuhintaan.

Vielä ei ole toimitusta kuulunut, mutta odotellessani valoin sille puolitoistametrisen betonijalustan keskelle pihaa, suihkualtaan ja kasvimaan väliin. Claudia ehdotti, että maalataan tontun vaatteet punaisiksi ja keltaisiksi, niin on vähän samaa sarjaa muiden tonttujen kanssa, sopeutuu paremmin joukkoon. Sanoin, että varmasti sopeutuu, tämä tonttu on johtajatyyppiä, se on tottunut organisoimaan kansannousuja ja vallankumouksia. Vähän se Claudia taisi siitä huolestua, koska lukitsi Pontuksen ja Puten (ne muut tontut) yöksi leikkimökkiin.   

Runoutta ja ruusunpiikkejä /Claudia

Nyt täytyy kyllä myöntää, että hiukan jännittää tämän postauksen kirjoittaminen. Aion tavallaan paljastaa herkimmät tuntoni ja avata hengentuotteeni maailman katseille. Osallistuin nimittäin ihanan ystäväni Kerstinin kanssa työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille. Olemme nyt käyneet joka viikko Poétesses fatales -kirjoittajaryhmässä, ja matka runouden maailmaan on ollut huikean upeaa! Kurssilla kirjoitetaan sanataidetta ja luetaan omia aikaansaannoksia ääneen. Omien tekstien esittely jänskattää tietysti, mutta hassua miten vapautunut olo tulee, kun pääsee laittamaan tuntojaan paperille ja sitten vielä jakamaan ne muiden kanssa. Huhhuh!

Ihastuttava ja luovaa energiaa pursuava ohjaajamme Börje antoi tällä viikolla tehtäväksi kirjoittaa vapaamittainen runo aiheesta "erkanevat tiet". Aikamoinen tehtävänanto, joka innoitti paljon tunnerikkaita tekstejä. Omanikin oli sellainen, jos sen kehtaan myöntää. Börjen kannustavat sanat saivat minut rohkaistumaan, että ehkä voisin julkaista runoni täällä blogissa. Älkäähän rakkaat ystävät sitten olko liian kriittisiä. Olen vasta harrastukseni alkuvaiheessa, vaikka luovuuden palo kova onkin. En ole tullut sitä koskaan ajatelleeksi, muta nyt olen todella havahtunut siihen, että todella rakastan kirjoittamista! Se tuntuu minulle luontevalta tavalta ilmaista itseäni. Mutta nyt, pitemmittä puheitta, saakoon runous puhua puolestaan:

Piikikäs rakkaus

Hylkäsit minut kuin kesäkisun
kuin eilisen lehden, kuihtuneen risun

kuin käytetyn vaipan, jäähtyneen teen,
kuin syksyisen lehden kellastuneen

Sydämein raastoit, kelvoton
mut ma merelle katson, mis kaloja on.


Tykkäsin aivan valtavasti myös Kerstinin runosta, ja hän antoi luvan julkaista sen myös!

Minun rakkaimmalle

Runon kirjoitin rakkaimmalle
ja kauniiksi maailma muuttui
hän hylkäsi sen
kera kirousten
koska possessiivisuffiksi puuttui

Kerstin ei sen kummemmin avannut tämän runon sisältöä, mutta luulen että siihen liittyy joku toinen äidinkielenopettaja.

Ja taas olen askeleen lähempänä salaista haavettani: runokirjaa ;).   

La poésie, l'amour, la belle vie!

Pientä riitaa mökillä /Make

Meikäläinenhän on normaalioloissa sävyisä ja rauhaa rakastava ihminen ja aina ensimmäisenä sovittelemassa, jos jotain riitaa tulee kaveriporukassa. Mutta pohja se on miunkin säkissäin, niin kuin eräällä alikersantilla aikoinaan. Sattui nimittäin siihen meidän mökin vastarannalle vuokramökkiin kesäksi todella hankalat vuokralaiset. En tiedä keitä ne on ja mistä ne siihen pölähti, mutta sen päiväistä menoa on ollut aamusta iltaan juhannuksesta lähtien. Musiikki soi ja kaiken maailman koneet pärisee lähes yötä päivää. Illat ryypiskellään ja nauraa räkätetään niin kuin omistettaisiin koko järvi. Vihoviimeinen tempaus oli kun tultiin oikein porukalla meidän rantakaislikon reunaan virveliä heittämään.  Ja kun minä siitä jämptisti mutta asiallisesti huomautin, niin sieltä tuli haistattelua ja huorittelua suut ja silmät täyteen.

No, minä armeijan käynyt mies, tuliasema-aliupseeri, en tuollaista peliä kauan katsele, se on ilman muuta selvä. Pistin saman tien sähköpostia Puolustusvoimille ja tein ostotarjouksen rannikkotykistä. Kävin varmuuden vuoksi vielä Kuuskajaskarin linnakesaarella mittailemassa piiput ja montut ja toteamassa, että kyllä se siihen meidän mökin rantakalliolle sopii, puimurin viereen.

Tällä kun lasauttaa suorasuuntauksella vastarannalle, niin eiköhän ala meikäläisenkin mielipiteet kiinnostamaan.

Claudia oli taas pahana, että ei siihen rantakalliolle nyt mitään tykkimonttuja ruveta räjäyttelemään ja mitä naapuritkin sanovat, mutta kyllä se siitä rauhoittui kun sanoin, että tulitaukojen aikana piipun päällä voi kuivata vaikka mattoja ja käytetyistä hylsyistä tulee nättejä kukkaruukkuja.

Puolustusvoimissa on varmaan vielä kesälomat kesken, kun eivät ole vastanneet. Olen odotellessani kaivellut lähipuolustusasemia eri puolelle tonttia siltä varalta, että kriisi pitkittyy. Claudialle yritin opettaa tuliasemaohjesääntöä, mutta saan kuulemma itse hoitaa sotimiset tällä järvellä. Semmosta se naisten kanssa aina.

Katsoin kauan kauniisiin kasvoihin /Claudia

... nimittäin puutarhani kauniisiin kasvoihin. :)))

Tässä muutama pikanäppäisy tältä kesältä.

'

Kauneus. Kauneutta on kovin monenlaista. On luonnon kauneutta, ihmisen ulkoista ja sisäistä kauneutta, esineiden kauneutta. Taide on kaunista. Minusta kukat ovat kauniita. Ja luonto. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Me ihmiset olemme niin kovin erilaisia. Joidenkin mielestä sellainen on kaunista, joka ei toisen silmää miellytä lainkaan. Kuten prinssi Charles.

Jotkut taas eivät näe kauneutta missään, sellaisessakaan, joka jonkun toisen mielestä on kauneinta maailmassa. Toiset löytävät kauneutta kaikkialta. Esimerkiksi kodistaan ja puutarhastaan. Jotkut myös haluavat luoda kauneutta ympärilleen. Ja mikäs siinä, vaikka kauneus olisi katsojan silmässä. Sellainenhan on lopulta vain rikkautta. Erilaisuutta. Jokainen meistä aistii maailmaa vähän eri lailla. Kuten vaikkapa minä ja Camilla Parker Bowles. Se on ihan ok.

Beauté habite dans le jardin!

Puimureita ja rollaattoreja /Make

Claudia kun näki tämän otsikon niin sanoi, että "Ihanaa kun kirjoitat kesäteatteri näytelmän". Hehheh. Siltä tuo ehkä vähän kuulostaa kieltämättä. Saattaisi sellainenkin meikäläiseltä taittua, on nimittäin sen verran teatteritaustaa nuoruusvuosilta, mutta ei siitä nyt tässä sen enempää. No, sen verran on pakko sanoa, että siinä oli eturivin tätien silmät kosteina kun meikäläinen veti sukkahousuissa Sinivuorten yötä joulunäytelmässä. Alakoulussa siis. Opettajakin sanoi äidille, että Makella dramatiikan taju korvaa hienosti muita ominaisuuksia.

Mutta asiaan.

Se on kuulkaas niin, että polttomoottorit ja kaikki niihin liittyvä on meikäläiselle vähän niin kuin heikkous. Niitä erilaisia vehkeitä ja vekottimia on tullut vuosien varrella jonkin verran hankittua, laskin että yhteensä polttomoottorikäyttöisiä laitteita kotona ja mökillä on pauttiarallaa kakskytäseitsemän. Tai eilisestä lähtien kakskytäkahdeksan.

Nimittäin ostaa päräytin leikkuupuimurin. Enkä pelkästään puimuria, vaan siihen tuli lato kaupan päälle. Ja nimenomaan päälle niin kuin kuvasta näkyy.

Tuli tehtyä niin edulliset kaupat, että vähän itseäkin hävetti. Alle kymppitonnin lähti koko roska. Myyjä oli sitä mieltä, että kone on täysin toimintakuntoinen. Kuulemma ajamalla viety sisään suoraan pellolta jokunen vuosi sitten. Sanoi että on varma tieto, koska oli itse ollut mukana isoisän polvella rattia vääntämässä.

Claudia kun on tarkka näistä piha-asioista oli ensin vähän pahana, että mihin se muka mökin pihapiirissä  laitetaan, mutta rauhoittui sitten kun annoin luvan ripustaa siihen amppeleita silloin kun se ei ole ajossa. Ja se on sanottava, että hyvältähän se siinä mökkirannassa näyttää, veneen vieressä. Claudiakin sanoi, että se tuo "rustiikkia autenttisuutta meidän mökkimiljööseen".

Nyt kun vielä saisi vuokrattua vähän viljapeltoa testausta varten niin, avot! Parin paikallisen maajussin kanssa on neuvottelut hyvällä mallilla, joten ei muuta kuin syksyä odottelemaan ja elonkorjuuta. Kunnan maataloussihteerille soittelin EU-tukiasioista, mutta kummallisen nihkeätä oli suhtautuminen. Vanhan puimurin omistaminen ei kuulemma ole tukiperuste. Ei ole helppoa meillä maataloustuottajilla, kun virkamiesten asenne on tuota tasoa, se kävi selväksi. Olisi syytä Brexitiä harkita meilläkin.

Niin, se rollaattorihomma. Täytyy siitä tehdä varmaan oma päivitys myöhemmin, mutta sen verran voi vihjaista, että siitä on tulossa laite numero 29. 

Oman puutarhan vierasvara /Claudia

Tänä aamuna aivan yllättäen muutama rakas ystävätär pelmahti kylään. Ohikiitävän hetken mietin, mitä ihmettä tarjoaisin. Mutta hakuna matata! Ihaninta kesässä on se, että vähän suuremmankin aterian ainekset löytyvät tarpeen tullen kätevästi omasta pihasta! Kasvimaan herkuista syntyy joka kerta todellista luonnonmukaista lähiruokaa. Omalta takapihalta kerätyt raaka-aineet: mikä voisikaan olla helpompaa ja huolettomampaa! Voit itse taata tuotteiden huippulaadun :)

Siispä tänäänkin kiiruhdin kipin kapin kasvimaalle, taittelin ruohosipulit ja keräsin salaatinlehdet, rucolat, tillin sekä persiljan. Kypsä kesäkurpitsakin jo kutsuvasti pilkotteli suurien lehtien alta. Sipulihan on tähän aikaan aivan parhaimmillaan. Hellästi auttelin uudet perunat maan povesta päivänvaloon. Proteiinilähteeksi kynin Maken takapihalta ampuman urosfasaanin. Kasvihuoneesta pistäydyin lopuksi hakemassa tomaatit ja yrtit.

Saisikohan näistä jo jonkinlaisen lounaan aikaiseksi? ;) Tilkkanen alsacelaista kypsää Pinot Grisiä sopii kyllä lomapäivän lounaaseen hyvässä seurassa.

...ja siinä hyvässä seurassa viihdyttiinkin koko päivä! Illalla istuttiin kuohuviinin ja kynttilöiden kera pitkään kotiterassilla. Voiko kesäiltaa ihanammin viettää? Suviyön lempeä lämpö, ihanat ystävät, hyvä ruoka ja juoma, huumoria ja kikatusta, maailmanparannusta, vanhojen muistelua, uuden suunnittelua, toiveita ja salaisuuksia. Kiitos Kerstin, Amelie ja Lissu <3 Quelle soirée merveilleuse!

Make halusi lisätä asetelmaan vielä vähän omia suosikkejaan.

Makkara ranking /Make

Nyt kun tässä on erilaisia EM-kisoja muutenkin ollut niin olisikohan aika pistää makkaratkin järjestykseen. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä kunnon makkara on parasta evästä kesäkuumalla. Elikkä lähikauppaan, kyrsät koriin, pari keissiä Hiacen perään ja kotona grilli kuumaksi.

Sehän on niin, että näissä makkarahommissa hiiligrilli on ainoa vaihtoehto. Piste. Monennäköistä amatööri puuhastelijaa on kaasugrilliä kehumassa, mutta alan piireissä asiasta ei edes keskustella. Eri asia on sitten, jos hiiligrilliä ei ole saatavissa ja olosuhteet ovat niin äärimmäiset, ettei sellaista voi lähteä hankkimaan (esim. juhannuksena saaressa kännissä). Hyvä makkarahan kestää kyllä puutteelliset valmistamisolosuhteetkin.

Meikäläisen hyväksi havaittu makkara ranking asteikkohan menee näin: 

Mahtava makuelämys

Hyvä

Riittävän hyvä

Just ja just menee (hyvän olusen kanssa)

Jos on ihan pakko

Ei mee alas minkään kanssa

Finaalissa lähtöviivalla odottavat seuraavat kilpailijat:

HK Kabanossi Habanero
Snellmanin Iivari
HK Sininen Lenkki
Snellmanin Eetvartti savupekoni

Atrian Wilhelm currywurst

Kivikylän Huiluntuhti

Saariston palvaamon Tofu nakki


Arviointi:

HK Kabanossi Habanero
Plussat:
+ Aina luotettava maku
+ Napakka koostumus
Miinukset:
- Suutuntuma omaan makuun liian kökköinen
- En suosittele salaattiin
Yleisarvosana: Hyvä

Snellmanin Iivari
Plussat: 
+ Kaareva design miellyttää silmää
Miinukset:
- Nimi tuo mieleen lapsuusvuosilta naapurin sonnin (voisi se olla plussakin)
Yleisarvosana: Hyvä

Hookoon Sininen
Plussat:
+ Tasalaatuinen koostumus, "kun samettia söis"
+ Miehenkin kouraan sopiva muotoilu
+ Optimaalinen suola-rasva suhde
+ Monikäyttöisyys (grilli, uuni, keitot, salaatit, leivän päälle)
+ Maku tuo muistot mieleen (MM -95 nevö forget!)
Miinukset:
- Jään kaipaamaan perhepakkauskokoa
Yleisarvosana: Mahtava makunautinto

Snellmanin Eetvartti Savupekoni
Plussat:
+ Maussa aavistus savustettua pekonia
+ Käsituntuma on kimmoisa
Miinukset:
- Fosfaattia ja kamaraa käytetty säästeliäästi. Selvä miinus.
Yleisarvosana: Hyvä

Atrian Wilhelm currywurst
Plussat:
Ei mainittavaa.
Miinukset:
- Curryn sopivuudesta makkaraan voidaan keskustella
- Kaksoisveet nimessä turhaa hienostelua
- Tuoksussa häivähdys kouluruokalan kanaviillokkia
- Käyttäytyy korkeissa lämpötiloissa levottomasti
- Korkea lihapitoisuus (88%) valtaa ikävästi tilaa rasvalta
Yleisarvosana: Hyvä

Kivikylän Huiluntuhti
Plussat:
+ Rehellinen suomalainen maku puhuttelee
+ Söisin matsissa mukista
Miinukset: 
Ei mainittavaa.
Yleisarvosana: Hyvä

Saariston palvaamon Tofu nakki
Plussat:
Ei mainittavaa.
Miinukset:
- Tuli vahingossa ostoskoriin
- Tarjosin naapurin sheefferille, mutta ei tuntunut uppoavan silläkään puolella aitaa
- En sitten tiedä olisiko grillattuna uponnut paremmin
- Maun perusteella lajittelin pahvinkeräykseen. Sinne upposi.
Yleisarvosana: Ei mee alas minkään kanssa


Makkara rankingin yhteenveto: 

Kilpailu oli tälläkin kertaa äärimmäisen tasainen, mutta voittaja erottui loppupeleissä selvästi, Jo seitsemättä vuotta peräkkäin Hookoon sininen tuli ja dominoi makkarakenttää. Muut kilpailijat jakoivat toisen sijan, paitsi rankingin ulkopuolelle pudonnut Tofu nakki:

1. HK Sininen lenkki
2. (jaettu:) HK Kabanossi Habanero, Snellmanin Iivari, Snellmanin Eetvartti savupekoni, Atrian Wilhelm currywurst ja Kivikylän Huiluntuhti

Karsiutui: Saariston palvaamon Tofu nakki

Yleisesti voidaan todeta, että suomalainen nykymakkaraskene on ilahduttavan korkeatasoinen ja yhä paranemaan päin. Tästä on hyvä jatkaa grillikesää!

Suvikulttuuria kesäteatterissa /Claudia

Make tapansa mukaan muisteli menneitä postauksessaan, joten ajattelin, että voisin minäkin astua pari askelta taaksepäin muistojen maantiellä. En kuitenkaan kovin kauas, vaan viime viikonloppuun! Vietimme Maken kanssa viikonloppua mökillä rentoutuen.

Päätimme juhlistaa lauantai-iltaa nautiskelemalla annoksen rikasta paikalliskulttuuria. Kyllä, oli aika perisuomalaisen kesäteatterielämyksen! Kohteemme oli Kuivalahden kesäteatteri, soma ja pieni mutta ajanmukaisella äänentoistotekniikalla varustettu teatteri ihastuttavassa rustiikkisessa maalaismiljöössä.

Maken huomion vanginnut pappatunturi

Tänä vuonna teatterin ohjelmistoon oli rantautunut Heikki Turusen romaanin Kivenpyörittäjän kylän näytelmäversio. Näytelmä kertoo sinänsä viehättävän tarinan fiksusta kaupunkilaisnaisesta, Meeristä, joka on saanut riesakseen yksinkertaisen maalaisjörrikän ja koko kylällisen hänen kaltaisiaan hupaisia hölmöjä. Humalassa hassuttelevat kansanomaiset hahmot, riemastuttava paikallismurre, tahattomat mutta, voi, niin inhimilliset pikku kömmähdykset ja räväkkä, uskaliaskin kielenkäyttö, niistä on kesäteatterin valloittava taika tehty.


Ja mitä muuta seinällä olisikaan kuin Kekkosen muotokuva ;) Tyylikästä epookkilavastusta täydensi myös ihan toimintakuntoinen pappatunturi, johon Make tykästyi, kun on sellainen moottorihupsu! Yrittipä tuo mokoma ostaakin sen esityksen jälkeen, mutta sille minä pistin napakasti stopin. Kaltaiseni kokenut teatterikävijä saa syvimmän nautintonsa osallistavasta, yhteiskuntaa tarkasti analysoivasta teatterista, mutta kyllä tällaiselle harmittomalle hupailullekin Suomen kesässä sijansa löytyy. Iso peukku tekijöille! Jäin kuitenkin kaipaamaan, että autenttista ajankuvaa olisi haettu traktorin sijaan vaikkapa elävällä hevosella tai lehmällä. Ei koskaan pidä aliarvioida karvaisten ystäviemme lumovoimaa teatterissakaan. Oli miten oli, ihmisnäyttelijöiden antaumuksellinen ja ilmeikäs esiintyminen lämmitti sydäntä ja mieltä.


Väliajalla kahvia ja munkkeja sai ostaa tästä hurmaavasta myyntikatoksesta. Ja olihan meidänkin Maken kanssa kerran kesässä saatava munkkikahvit per nassu. Kahvin kanssa ei valitettavasti ollut vitaminoitua luomusoijamaitoa, jota yleensä suosin, mutta, hei, onhan se anteeksi annettava täällä landella, hahhaa!

Ja entäpä sitten se dénouement? Hyvä näytelmähän on valon ja varjon leikkiä ja se totisesti näkyi tässäkin. Näytelmän loppupuoliskon tummemmat sävyt (älkää pelätkö juonipaljastuksia!), erityisesti Meerin uhraukset miehensä puolesta, toivat minulle pienen kyyneleenkin silmäkulmaan. Makehan ei tämmöisistä juuri liikutu. Sitä paitsi hänelle meni lopussa roska silmään.

Mökillä, illan pehmeässä hämärässä, kevyen iltapalan kanssa vähän alsacelaista valkkaria, löylyttelyä puusaunan lauteilla, uintia kuutamosillalla peilityynessä vedessä ja ... niin, aamuauringon raukeat ensisäteet, jotka tulivat aivan liian nopeasti. Täydellinen kesäilta!

Vive le théâtre d'été!

Suomi rockia /Make

Tällaista vanhan liiton rockäijää lämmittää kyllä se, että tähän aikaan kesästä löytyy jonkinlainen rock festari vähän jokaisesta isommasta kylästä. Itsekin olen ajatellut osallistua muutamaan, mutta siinä on sellainen ongelma, ettei vanhaa kunnon Suomi rockia kuule enää missään. Ja jos kuulee, niin ne vetää pelkästään uudempaa tuotantoa (1982 -->) niin kuin esimerkiksi Eput.

Meikäläisellähän on nimittäin jonkin verran rocktaustaa itselläkin. Muutaman koulukaverin kanssa päätettiin pistää punkbändi kasaan loppuvuodesta -79. Punk oli kova juttu siihen aikaan eikä siellä Pihtiputaan naapurikunnassa (en muista enää nimeä kaikkien niitten kuntaliitosten jälkeen) ollut paljon muutakaan tekemistä. Meillä oli aika aggressiivinen ja yhteiskuntakriittinen asenne ja oltiin periaatteessa kaikkea vastaan. Kapinan terävin kärki kohdistui erityisesti kapitalistiseen maailmanjärjestykseen, ydinvoimaan, yhteiskoulun opettajiin ja yhteen Sepi-nimiseen seurakunnan nuorisotyöntekijään. Jätkä perhana yritti saada meitä laulamaan uskonnollisia lauluja.

Bändin nimestä käytiin kova vääntö. Päätettiin lopulta nimeksi Hevonperse 3. Muutkin finalistit (Hevonpaska 3 ja Hevonv***u 3) olisivat olleet periaatteessa ihan OK. Se hevonperse ilmensi meidän mielestä meille tyypillistä mistään piittaamatonta haista paska -asennetta ja se kolmonen tuli siitä, että meitä oli kolme jäsentä bändissä. Tai neljähän meitä oli sitten, kun Pasi sai ostettua sen basson ja liittyi porukkaan, mutta siinä vaiheessa oltiin saatu jo sen verran vakiinnutettua asemia kirkonkylällä, ettei uskallettu riskeerata fanipohjaa nimenvaihdolla.

Keikkaakin pukkasi olosuhteisiin nähden kohtuullisesti, nimittäin 4H-kerhon pikkujouluissa nuorisoseurantalolla. Vedettiin pääasiassa covereita, erityisesti Ratsiaa, mutta myös aika paljon omaa tuotantoa. Saatiin olosuhteisiin nähden ihan kohtuullista palautetta, oltiin kuulemma hemmetin hyvin kaikkea vastaan. Meidän encorebiisi "Laula v***u ite, Sepi" melkein räjäytti salin. Sepi ei kyllä hirveesti tykännyt.

Mehän tehtiin sitten Jaskan isän autotallissa parista omasta biisistä demokin. Tekniikka ei siihen aikaan ollut mitään erikoista, meilläkään ei ollut muuta kuin Jaskan JVC-kasettinauhuri, mutta aika hyvin onnistuttiin vangitsemaan se meidän uniikki rosoinen punksoundi. Ajateltiin, että singlen A-puolella olisi kantaa ottavampi "Oulun skidit" ja B-puolella vähän humoristisempi pläjäys "Iisalami on hevonperseestä". Kai ymmärsitte tuon aika nerokkaan salami-hevosenliha jutun. Meille jäi sellainen vaikutelma, että levy-yhtiöissä sitä ei tajuttu, koska niistä ei mitään kuultu vaikka oltiin kasetit kopioitu ja lähetetty.

Se on pakko sanoa, että niistä ajoista, 1979-1982, on valitettavasti tultu koko ajan alaspäin. Suomi rokkiin on pesiytynyt vieraita aineksia ja sellainen aito tekemisen ilo on kadonnut täysin. Nyt kun Eput on ensi viikolla Down by the Laiturissa, minä huudan eturivissä "Poliisi pamputtaa" niin kauan, että ne sen vetää.

                                     Tällä vedettiin nuorisoseurantalolla nupit kaakossa

Superfoodit talteen /Claudia

No niin! Tästä se lähtee!

Tänä ihanana vapaapäivänä oli tarkoituksenani laitella vähän puutarhaa. Sen verran oli luontoäiti kuitenkin vihastunut, että oli loihtinut mustia pilviä taivaankannen täyteen. Auringossa puuhastelu jäi haaveeksi, siispä pirtsakan keltaiset Hai-saappaat jalkaan ja nokka kohti lähimetsää!

Reippain mielin astelin puitten lehtisalin, ja riemuni oli suuri, kun näin, että mättääthän jo pursusivat mustikkaa. Ja ei kun poimuri tanaan ja luonnon safiirit talteen! Inisevät pikku ystävät yrittivät tehdä lähempää tuttavuutta, mutta taskuun varaamani hyttyssuihke sai heidät luopumaan aikeistaan.

Entä se saalis sitten? Kuva puhukoon puolestaan. ;)

Illalla oli aikaa puhdistaa ja pakastaa nuo pienet vitamiinipommit. Kovin paljon niitä ei säilöön lopulta jäänyt, sillä Make, tuo hupsu mörökölli, söi puoli ämpäriä lehtineen ja varpuineen. Mikäkin ahmatti!

Mustikkasesonki on vasta aluillaan, enkä malta odottaa, että pääsen valmistamaan kauden mielireseptejäni. Tässä yksi suosikeistani:

Helppo ja terveellinen mustikkaherkku

1 dl kaurahiutaleita
1 kourallinen tuoreita mustikoita

Asettele ainekset päällekkäin matalaan kulhoon. Halutessasi voit lisätä ripauksen suolaa. Sokeria ei tarvita, sillä mustikoiden luontainen makeus kyllä tyydyttää makeanhimon. Ja kehosi kiittää!

Lisää vain vesi!

Au revoir les amis des myrtilles! Näkemiin, mustikoiden ystävät!