Suomi rockia /Make

Tällaista vanhan liiton rockäijää lämmittää kyllä se, että tähän aikaan kesästä löytyy jonkinlainen rock festari vähän jokaisesta isommasta kylästä. Itsekin olen ajatellut osallistua muutamaan, mutta siinä on sellainen ongelma, ettei vanhaa kunnon Suomi rockia kuule enää missään. Ja jos kuulee, niin ne vetää pelkästään uudempaa tuotantoa (1982 -->) niin kuin esimerkiksi Eput.

Meikäläisellähän on nimittäin jonkin verran rocktaustaa itselläkin. Muutaman koulukaverin kanssa päätettiin pistää punkbändi kasaan loppuvuodesta -79. Punk oli kova juttu siihen aikaan eikä siellä Pihtiputaan naapurikunnassa (en muista enää nimeä kaikkien niitten kuntaliitosten jälkeen) ollut paljon muutakaan tekemistä. Meillä oli aika aggressiivinen ja yhteiskuntakriittinen asenne ja oltiin periaatteessa kaikkea vastaan. Kapinan terävin kärki kohdistui erityisesti kapitalistiseen maailmanjärjestykseen, ydinvoimaan, yhteiskoulun opettajiin ja yhteen Sepi-nimiseen seurakunnan nuorisotyöntekijään. Jätkä perhana yritti saada meitä laulamaan uskonnollisia lauluja.

Bändin nimestä käytiin kova vääntö. Päätettiin lopulta nimeksi Hevonperse 3. Muutkin finalistit (Hevonpaska 3 ja Hevonv***u 3) olisivat olleet periaatteessa ihan OK. Se hevonperse ilmensi meidän mielestä meille tyypillistä mistään piittaamatonta haista paska -asennetta ja se kolmonen tuli siitä, että meitä oli kolme jäsentä bändissä. Tai neljähän meitä oli sitten, kun Pasi sai ostettua sen basson ja liittyi porukkaan, mutta siinä vaiheessa oltiin saatu jo sen verran vakiinnutettua asemia kirkonkylällä, ettei uskallettu riskeerata fanipohjaa nimenvaihdolla.

Keikkaakin pukkasi olosuhteisiin nähden kohtuullisesti, nimittäin 4H-kerhon pikkujouluissa nuorisoseurantalolla. Vedettiin pääasiassa covereita, erityisesti Ratsiaa, mutta myös aika paljon omaa tuotantoa. Saatiin olosuhteisiin nähden ihan kohtuullista palautetta, oltiin kuulemma hemmetin hyvin kaikkea vastaan. Meidän encorebiisi "Laula v***u ite, Sepi" melkein räjäytti salin. Sepi ei kyllä hirveesti tykännyt.

Mehän tehtiin sitten Jaskan isän autotallissa parista omasta biisistä demokin. Tekniikka ei siihen aikaan ollut mitään erikoista, meilläkään ei ollut muuta kuin Jaskan JVC-kasettinauhuri, mutta aika hyvin onnistuttiin vangitsemaan se meidän uniikki rosoinen punksoundi. Ajateltiin, että singlen A-puolella olisi kantaa ottavampi "Oulun skidit" ja B-puolella vähän humoristisempi pläjäys "Iisalami on hevonperseestä". Kai ymmärsitte tuon aika nerokkaan salami-hevosenliha jutun. Meille jäi sellainen vaikutelma, että levy-yhtiöissä sitä ei tajuttu, koska niistä ei mitään kuultu vaikka oltiin kasetit kopioitu ja lähetetty.

Se on pakko sanoa, että niistä ajoista, 1979-1982, on valitettavasti tultu koko ajan alaspäin. Suomi rokkiin on pesiytynyt vieraita aineksia ja sellainen aito tekemisen ilo on kadonnut täysin. Nyt kun Eput on ensi viikolla Down by the Laiturissa, minä huudan eturivissä "Poliisi pamputtaa" niin kauan, että ne sen vetää.

                                     Tällä vedettiin nuorisoseurantalolla nupit kaakossa